torstai 29. maaliskuuta 2018

Hoitokotiin sopeutuminen

Helmikuun alussa mieheni sai palvelusetelin tehostettuun palveluasumiseen yksityisessä hoitokodissa. Samanaikaisesti Vihreän Hoivan paikkana brändäytynyt hoitokoti siirtyi Attendon omistukseen. Pelkojahan se herätti. Uusi omistaja järjesti kuitenkin infotilaisuuden omaisille. Saimme keskustella odotuksistamme ja peloistamme. Puolen vuoden kuluttua on luvassa uusi tapaaminen.

Ennen helmikuuta mieheni oli hoitokodissa jo kolme kuukautta itse maksavana. Aika nopeasti hän sopeutui sinne. Hän vielä ymmärsi, että tämä on tarjolla olevista huonoista vaihtoehdoista se paras. Kyllähän siinä silti melkoista tunnemyllerrystä käytiin. Onneksi matkaa kotoa on vain vajaa kaksi kilometriä, joten pystyn käymään siellä päivittäin. Se on meille molemmille hyvin tärkeää 50 vuoden avioliiton jälkeen.

Hoitokodin henki on erinomainen. Asukkaita kohdellaan yksilöinä. Hoito on hyvää ja virketoimintaa järjestetään. Viime viikolla siellä oli tanssit. Kun herättelin mieheni vähän ennen musiikin alkua, hän jaksoi tanssia monta peliä. Tanssi on ollut meille tärkeä yhteinen harrastus. Kävimme vielä viime kesänä kaikki Kajasteen tanssit.

Monenlaista muutakin virikettä on tarjolla. Siellä järjestetään myös kakkukahvit jokaisen asukkaan syntymäpäivänä. Iltasella meillä on ollut siellä korttirinki. Olemme pelanneet katkoa. Muutamina viime päivinä se on jo jäänyt väliin tai on pelattu vain muutama kierros mieheni väsymyksestä johtuen.

Mieheni kunto on parin viime viikon aikan mennyt nopeasti alaspäin. Näihin saakka hän on pystynyt ulkoilemaan kävelysauvojen kanssa laitoksen ympäri. Nyt on pitänyt jo turvautua pyörätuoliin. Muutoinkin hän on koko ajan väsynyt, nukkuu lähes kaiken aikaa, tosin yöt ovat väliin levottomia. Unet ja todellisuus sekoittuvat ja elää usein siellä 50 vuoden takaisissa maisemissa.

Koti tuntuu muuttuneen paikaksi, jossa minä nukun. Jos hän vielä kuntoutuu vähän virkeämmäksi, on tarkoitus käyttää häntä silloin tällöin kotona nyt, kun saimme vammaispalvelulain mukaisia kyytejä. Jos nämä kinokset ennen juhannusta sulavat, haaveena on vielä retki johonkin laavulle makkaraa paistamaan.

Kaikkiaan taudin etenemisvauhti on ollut aika hurja. Alzheimer-diaknoosin saimme toissa syksynä. Viime syksynä lääkereaktioiden jälkeen todettiin, että mukana on myös Lewynkappaletaudin oireet. Levottomien jalkojen lääkitys romahdutti syksyllä kunnon totaalisesti ja näistä lääkkeistä luopuminen vei sitten nukkumisen.